Vapaaehtoispalokunnilla on pitkät perinteet, jotka ulottuvat aina muinaisiin roomalaisiin asti.

Yleistä

Vapaaehtoispalokuntien toiminnan alkuhistoria ulottuu aina Rooman valtakunnan aikoihin saakka. Keisari Augustus perusti ajanlaskumme alussa kaupunkivartioston, jonka tehtäviin kuului sekä järjestyksenpito että palosuojelu. Euroopan tiettävästi ensimmäinen järjestäytynyt palokunta aloitti toimintansa Pariisissa vuonna 1716. Kyseessä oli sotilaallisesti järjestetty armeijan osasto. Euroopan ensimmäinen kunnallinen ja vakituinen palokunta perustettiin Wieniin vuonna 1757.

Rantautuminen Suomeen

Nykyisten vapaaehtoispalokuntien aatteelliset ja toiminnalliset juuret ovat peräisin 1730-luvun Yhdysvalloista. Suomeen vapaaehtoinen palokuntaliike tuli Ruotsista, johon se oli juurtunut 1800-luvun alussa.

Suomen ensimmäinen palokunta, Turun Vapaaehtoinen Palokunta, perustettiin vuonna 1838. VPKt olivat maassamme ensimmäisiä kansalaisten muodostamia yhdistyksiä. Palokunnat järjestivät alusta saakka paljon erilaista kulttuuritoimintaa: oli soittokuntia, kuoroja ja näytelmäkerhoja. Myös urheilua harrastettiin aktiivisesti. Vapaaehtoispalokunnat olivat myös nykyajan kirjastojen esikuvia, sillä niiden yhteyteen perustettiin jo varhain lainakirjastoja ja lehtilukusaleja

Paikallisyhdistys

Riihimäen VPK perustettiin vuonna 1894 Riihimäen kylän asukkaiden turvaksi. Palokunnan perustamiseen vaikutti rautatien läheisyys. Alkuvuosien aikana palokunnan toiminnan kautta sai alkunsa useita harrastepiirejä, jotka ovat myöhemmin jatkaneet omina yhdistyksinään kuten voimisteluseura, torvisoittokunta, urheiluseura, näytelmäpiiri, mieskuoro. Jopa kirjastotoimintaa lukusalin muodossa ylläpidettiin muutamien vuosien ajan palokunnan omistamassa palokunnan talossa.

Palokunnan talo valmistui vuosisadan vaihteessa. Yhteiskunnallisten olosuhteiden muututtua ja palokunnan taloudellisen tilanteen heikennyttyä alkuvuosien yli 100 jäsenen toimivasta joukosta talo myytiin Riihimäen Suojeluskunnalle vuonna 1923. Palokunta sai kuitenkin käyttöoikeuden tiloihin edelleen. Suojeluskuntajärjestön lakkauttamisen jälkeen talo siirtyi kaupungin omistukseen ja sai nimekseen Seuratalo. Vuonna 1976 teatterina toiminut rakennus syttyi lämmittämisestä palamaan ja kireässä pakkassäässä paloi. Lähes vuosikymmen myöhemmin paikalla jatkoi toimintaansa teatteri ja hotelli, nykyisin hotelli Linnea ja Riihimäen kaupunginteatteri.

Palokunnan toimitilat oman talon myymisen myötä vaihtelivat. Usein käytössä oli jokin tilapäiseksi luokiteltu tila, missä oltiin muutamasta vuodesta kymmeniin vuosiin. Tilat olivat usein lähinnä kaluston säilytykseen soveltuvia tallitiloja. 1990-luvun alussa saatiin tilapäisesti käyttöön Hallakatu 2 sijaitsevat tilat, jotka omalla väellä remontoitiin käyttökelpoiseksi. Vihdoin saatiin lämmin luentotila, keittiö sekä sauna. Tiloissa toimitaan edelleen.

Palokunnan muu toiminta vaihteli vuosikymmenien aikana, muutaman kerran toiminnan olisi voinut luulla jo lähes loppuneen. Toiminta on kuitenkin jatkunut jo yli 110 vuotta hyvin eritasoisena perustehtäväänsä kuitenkin toteuttaen. Kalustollinen tilanne on samoin vaihdellut huomattavasti. Alkuvuosikymmen toimittiin rautatien lainakalustolla, kunnes saatiin omia pumppuja käyttöön. Autokalustosta on suurin osa ollut kaupungin osoittamaa vuosikymmenien ajan ja vasta 1990-luvulla on ostettu omia autoja yhdistyksen lähinnä omistukseen laina-autojen vanhennuttua lähes toimimattomiksi.

Tänään yhdistyksessä toimii vireä nuoriso-osasto ja hälytysosasto. Alkuvuosien ompeluseura vaihtui naisosastoksi, mutta sen toiminta loppui 1990-luvun lopussa. Nyt sitä ollaan herättelemässä uudelleen henkiin. Järjestöosasto ei hallituksen toiminnan lisäksi toimi erityisen aktiivisesti, mutta sen jäseniksi katsotaan kaikki ne ketkä ovat vuosien aikana toimineet aktiivisesti yhdistyksessä, erillistä veteraaniosastoa ei ole olemassa.

Palokunnan historiasta kirjoitettiin kirja, joka julkaistiin 100 -vuotisjuhlien yhteydessä 1996.

Nykyisin yhdistys on yksi Kanta-Hämeen Pelastuslaitoksen palokunnista toimien Riihimäellä ja sen lähikunnissa erilaisissa pelastustoimen tehtävissä. Hälytystehtäviä on viime vuosina ollut noin 30 - 40 kappaletta vaihdellen varallaoloista, sammutustehtäviin ja myrskytuhopuiden raivauksesta, jälkivartiointeihin.